Ennen kuin ryhdyin salvomaan kehiä työkseni, rakensin oman hirsipirtin.
Oma pirtti. Perustukset isoista kivistä, lähimetsän pitkistä kuusista.
Kerrostalokämpässä kauan sitten piirsin päiväkirjaan hirisipirtin.
Kahdeksan tuuman hirsi, ei muuta.
Muurin lämpö.
Kuin asuisi puolittain metsässä. Hyvä niin.
Saunan vintti on hyvän unen paikka.
Kiilavat laudat ja juurenmutka.
Patinaa saunan seinällä.
Lauluhuoneen monttu.
Lauluhuoneen kehä.
Leudot ja kosteat sääolot ovat värjänneet kehää – on käynnistynyt luonnollinen keloutumisprosessi, jonka lopputuloksena hirret ovat lopulta kelonharmaita, ellei niitä maalata. Seuraavista kuvista näet miten kehän ilme kirkastuu, kun seinät lopuksi piilutaan.
Lauluhuoneen seinät on Lapin mäntyä.
Lintu on huoneen löytänyt ja pääskynen pesänsä!
Hirsierän mutkikkain puu pääsi kunniapaikalle – se kaartuu yli urkujen, flyygelin ja laulajien.
Lauluhuone.fi – musiikkia hirsiseinien suojasta
Oulunjoen rannalla kivitalon pihassa sauna, kuin syli jonne palata kaukaakin.
Iso kivitalo ja pieni hirsisauna.
Saunapolun oskilla keväinen heleys! Haapahirsistä syntyi tämä.
Saunapolun oksilta soi syksyn sävelet.
Myrskyn niittämät haavat on nousseet eräpirtin seiniksi.
Kirveelläveistetyt saunat, Hotelli VALO, Hki.
VALOn sauna kesäpäivän heleydessä.
VALOn kiuas ja kolmen vuoden syvä patina.
VALO, auringon hopeoimat hirret.
VALO, salvoksien syvä patina.
Ikipuinen pirtti, jonka tein Värriön petäjistä.
Yhden hirren iäksi laskin 482 vuotta. Puut tuoksuivat tervalta. Toivon pirtin seisovan tuolla paikalla useita vuosisatoja eteenpäin.
Suuri kiitos jokaiselle, joka auttoi tällä taipaleella!
Värriön hirsikehän veistin ulkona sumuisena syksynä, siitä nuo sinistymät, jotka vaalennettiin pois Tremaxilla. Kuvapari kertoo.
Työ jatkuu hallissa syksystä -23, joka helpottaa huomattavasti kosteuden hallintaa.
Urkurakentajan ja kanttorin sauna Jupperissa.
Hartaasti kehittynyt hanke on kääntymässä maalisuoralle.
Asennuspäivä on illassa. Hiljainen metsänkulma löytyi kehätien ulkopuolelta. Muurikan alla kohisee kosaanin lieskat. Syön tässä kunnon iltapalan ja nukahdan Passatin peräkontissa.
Hirsiä on päivä taas vinssattu. On tullut ilta.
Ajelen kehätietä Vuosaareen, sieltä metsäistä uraa meren rantaan.
Marraskuisen musta merenlahti päilyy kuun valossa. On tilaa hengitellä.
Kosaanilla muurikka kuumaksi, ruokailu ja peräkonttiin nukkumaan.
Lautaseinä ja kamiina olisi nyt poikaa. Hirsikämppä ihan luxusta.
Vaan oikein on ok näinkin. Kunhan unen saa.
Uniaitta mun serkuille niitten pyhään paikkaan.
Ilo&kunnia!
Uniaitta Nuottiniemessä!
Mökki Kainuun meren töyräällä.
Sama pirtti ulkoa.
Sama pirtti vielä kerran sisältä päin.
Olipas ilo saada nämäkin rakennella!
Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Ut elit tellus, luctus nec ullamcorper mattis, pulvinar dapibus leo.
Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Ut elit tellus, luctus nec ullamcorper mattis, pulvinar dapibus leo.